Job 7:4-8 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:»Milloin voin nousta?»Yö kuluu vitkaan,kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

5. Ruvet ja madot peittävät ruumiini,minun nahkani halkeilee ja märkii.

6. Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:ne päättyvät, kun lanka loppuu.

7. Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

8. Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

Job 7