22. – Minun kansani on hullu, sanoo Herra.Se ei ymmärrä minua.Kaikki ovat kuin lapsia,eivät käsitä mitään.Pahaa he kyllä osaavat tehdä,mutta hyvään he eivät kykene.
23. – Minä katselin maata – se oli autio ja tyhjä,ja taivasta – sen valo oli sammunut.
24. Minä katselin vuoria – ne järkkyivät,ja kaikki kukkulat vapisivat.
25. Minä katselin ympärilleni – ei yhtään ihmistä,taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
26. Minä katselin puutarhaa – se oli pelkkää aavikkoa,kaupungit oli revitty maahan.Tämän kaiken oli saanut aikaanHerran hehkuva viha.
27. Näin sanoo Herra:– Koko maa tulee autioksi.Miksi en tekisi siitä loppua?