Jeremia 18:14-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

14. Katoaako lumi koskaanLibanonin huipuilta?Juoksevatko koskaan kuiviinkaukaa virtaavat raikkaat vedet?

15. Mutta oma kansani on unohtanut minut!Se uhraa turhille jumalille,jotka ovat saaneet sen kompastelemaanvanhoilla poluillaan.Se on harhaillut sinne,minne ei ole raivattu tietä.

16. Se tekee maansa autioksi,kaikki sitä kammoavat.Jokainen ohikulkijapudistaa kauhistellen päätään.

17. Niin kuin itätuuli lennättää hiekkaa,niin minä hajotan kansani vihollisen tieltä.Kun onnettomuuden päivä tulee,minä en käännä kasvojani heitä kohti,minä käännän heille selkäni.

Jeremia 18