19. Ja jos jumalaton luopuu jumalattomuudestaan ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa sen vuoksi elää.
20. Silti te sanotte: ’Herra ei tee oikein.’ Israelilaiset! Minä tuomitsen teidät sen mukaan mitä itse kukin on tehnyt.»
21. Oli pakkosiirtolaisuutemme yhdestoista vuosi, kymmenennen kuun viides päivä, ja minun luokseni tuli mies, joka oli paennut Jerusalemista. Hän sanoi: »Kaupunki on kukistunut.»
22. Edellisenä iltana, ennen kuin tuo pakolainen saapui, oli Herran käsi tullut ylleni. Herra oli avannut suuni, niin että aamulla, pakolaisen tullessa, saatoin puhua enkä enää ollut mykkä.
23. Minulle tuli tämä Herran sana:
24. »Ihminen, nuo, jotka asuvat raunioiden keskellä Israelin maassa, sanovat: ’Abrahamille, yhdelle ihmiselle, annettiin omaksi koko tämä maa. Meitä on nyt paljon, ja maa on sitäkin varmemmin meidän.’
25. Sano sen tähden heille: Näin sanoo Herra Jumala: Te syötte lihan verineen, te palvotte epäjumalia ja surmaatte viattomia ihmisiä. Tekö saisitte pitää maan omananne?
26. Te turvaatte miekkaanne, te teette iljettäviä tekoja ja makaatte toistenne vaimojen kanssa. Tekö saisitte pitää maan omananne?
27. »Sano heille näin: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, ne, jotka asuvat raunioissa, saavat surmansa sotilaan kädestä, ne, jotka piileksivät metsissä ja niityillä, joutuvat petojen ruoaksi, ja ne, jotka ovat etsineet suojaa vuorilta ja luolista, kuolevat ruttoon.