25. Sitten kuningas sanoi Sadokille: »Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos Herra on minulle suopea, hän johtaa minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun omalla paikallaan.
26. Mutta jos hän sanoo: ’Sinä et ole minulle mieleen’, niin olen valmis. Hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.»
27. Ja kuningas jatkoi: »Ymmärräthän, on parempi, että palaat kaupunkiin ja viet mukanasi teidän molempien pojat, oman poikasi Ahimaasin ja Abjatarin pojan Jonatanin.
28. Minä viivyn autiomaassa lähellä Jordanin ylityspaikkoja, kunnes saan teiltä uusia tietoja.»
29. Sadok ja Abjatar veivät Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.
30. Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.