Valitusvirret 4:3-10 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

3. Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,imettävät pentujansa;mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksikuin kamelikurki erämaassa.

4. Imeväisen kieli tarttuu suulakeenjanon tähden.Lapsukaiset pyytävät leipää;ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

5. Jotka herkkuja söivät,ne nääntyvät kaduilla.Joita punapurppuran päällä kanneltiin,ne tunkioita syleilevät.

6. Tyttären, minun kansani, syntivelkaon Sodoman syntiä suurempi;Sodoma hävitettiin yhtäkkiäkätten siellä riehumatta.

7. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,maitoa valkoisemmat,heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

8. Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,ei voi heitä tuntea kaduilla.Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,se on kuivettunut kuin puu.

9. Parempi oli miekan kaatamienkuin nälän kaatamien,jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,pellon viljaa vailla.

10. Armeliaat vaimotkeittivät omin käsin lapsiansa:ne tulivat heille ruuaksityttären, minun kansani, sortuessa.

Valitusvirret 4