16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni,et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,ja kallio siirtyy sijaltansa,
19. vesi kuluttaa kivet,ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;niin sinä hävität ihmisen toivon.
20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;sinä muutat hänen muotonsaja lähetät hänet menemään.
21. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan —ei hän sitä tiedä,vaipuvatko vähäisiksi —ei hän heitä huomaa.