1. Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2. "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3. Jumala, minun vuoreni,jonka turviin minä pakenen,minun kilpeni, autuuteni sarvi,varustukseni ja pakopaikkani,sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4. 'Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan,ja vihollisistani minä pelastun.
5. Sillä kuoleman aallot piirittivät minut,turmion virrat peljästyttivät minut.
6. Tuonelan paulat kietoivat minut,kuoleman ansat yllättivät minut.
7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa,Jumalaani minä rukoilin;ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8. Silloin maa huojui ja järisi,taivaan perustukset järkkyivät;ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9. Savu suitsusi hänen sieramistaan,kuluttava tuli hänen suustansa,palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10. Hän notkisti taivaan ja astui alas,synkkä pilvi jalkojensa alla.
11. Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,hän näkyi tuulen siipien päältä.
12. Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä,synkät vedet, paksut pilvet.
13. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,hehkuivat palavat hiilet.
14. Herra jylisi taivaasta,Korkein antoi äänensä kaikua.
15. Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät,salamoita, ja kauhistutti heidät.
16. Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin,maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17. Hän ojensi kätensä korkeudestaja tarttui minuun,veti minut ylös suurista vesistä.
18. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,minun vihamiehistäni,sillä he olivat minua väkevämmät.