20. Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21. Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22. Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23. Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24. Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25. Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26. Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27. Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28. Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.